R.I.P. Vappu

Juhlista selvittiin iloisesti. Uskaltaudun näyttämään näiden kasvot, kun kerran naamakirjassakin sai jakaa. Mun lapset… Ne on ihania, upeita, lahjakkaita ja älykkäitä. Kaikki.

Keskilapsi, Esikoinen, Kuopus

Menköön samaan rahaan aikuisetkin.

 

Puoliso, Esikoinen, Oranssi

Iloisten ylioppilaskuulumisten lisäksi minulla on murhetta ja surua, taas. Juhlien valmistelupäivänä tai jo edellisenä yönä oli pikkukoiramme Vappu sairaana. Söi torstaina bioroskia, ainakin kypsiä possunluita, jotka on teräviä ja vaarallisia. Perjantaina oli aamusta heikkona, vein eläinlääkäriin. Raukkaparka oli jo oksentanut vedetkin, oli ihan huonossa kunnossa. Paksussasuolessa oli tukos ja ohutsuoli niin kaasuuntunut, että sitten ennen kuin ehdittiin leikkaamaan, kramppasi niin kivuliaasti että eutanasia oli ainut vaihtoehto. Oli pakko päästää reppana pois. Seitsemänvuotiaana kuoli. Voitte arvata, että olen itkenyt. Multa meni pusutyttö ja harrastuskaveri, tassuterapeutti ja sylinlämmittäjä. Levätköön nyt rauhassa ja nauttikoon vapaudesta sateenkaarisillalla.

Seuraavat kuvat ovat terapeuttini ottamia, sain voimaannuttavan valokuvauksen. Se oli ihana kokemus.

Advertisement

Sinikirjosukat

Toinen maaliskuun Suuren Sukkahaasteen teema oli perinnesukat. Minusta tämä Novitan malli Punakirjosukat oli riittävän perinnehenkinen. Muokkasin aika paljon: lankana Vuorelman Veto (123 g) ja siksi ohuemmat puikot (2,75 / 3,25 mm) ja tein naisen jalkaan miehen silmukkamäärillä. Väri eri kuin mallissa enkä tehnyt kaksinkertaista nilkkaosaa. Enkä muuten suostunut tekemään niitä virheitä mitä ohjeessa oli. Ihan ihme matikkaa Novitalla, mm. 4 * 13=54 ja 15+15=8+10+8 ja 15+15+19+19=64. En ymmärrä. Sukat kuitenkin ihan ok.

Valmiit kirjoneulesukat

Tein värikkäät kantapäät ja kärjet, jotta lanka riitti. Mun käsialalla kirjoneule pitää tehdä ainakin puoli milliä isommilla puikoilla kuin muu sukka, muuten kiristää siitä kohdalta pahasti.

Kirjoneuleinen sukanvarsi

Nyt on puikoilla melkein valmiina toinen sukkahaaste, ihkulankasukat. Niistä pian lisää.

Olen talvilomalla. Ensi viikolla alkaa puolipäiväiset työt. Onpahan aikaa ulkoilla, neuloa ja hakea töitä. Tällä viikolla mulla on kirpparipöytäkin puuhana. Johan sitä suunnittelin vuosikaudet. Romua nurkat täynnänsä.

Puoliso oli veikkausporukkansa kanssa Lontoossa katsomassa livenä jalista. Reissua synkensi ikävä tieto kotimaasta: appi menehtyi sunnuntaina. Vanha oli jo ja heikkosydäminen, mutta ei osattu juuri nyt odottaa kuolemaa. Hyvä mies on poissa.

Keskilapsi lopetti kesken lukion. Yhteishaussa vetää paperit amikseen. Esikoisella on tällä viikolla kirjoitukset – ja vielä ensi maanantaina. Jännää.

Esikoinen oli esiintymässä jazztanssishowssa. Oli mahtavaa nähdä nuorten naisten suuri voimainponnistus. Kaunista ja taitavaa! Äiti miehineen kävi meillä kylässä ja sitten katsomassa esityksen. Myös Esikoisen kaikki tärkeät ystävät tyttöystävää myöten olivat siellä. Minä ja muut lapset tietysti myös, vain Puoliso ei ollut, kun sattui juuri silloin olemaan siellä Lontoossa. (Muuten, Keskilapsi aikoo mennä toukokuussa Lontooseen ihan yksin. Hui.)

Anteeksi kun tämä teksti on tämmöistä asiasta toiseen pomppimista. En jaksa keskittyä, nälkä.