Otsikon mukaista lankaa oli kolme kerää. Yhden sotki Willem kamalaksi mytyksi, se kun rakastaa lankaa. Lanka on niin höttöistä ja nyppyyntyvää, että ärsyttää, kun valmiissa huivissakin on nyt nyppyinen pinta jo valmiiksi. Pakko kai pitää itse, vaikkei tunnu omilta. Tai sitten ei.
Langan ostin alunperinkin tehdäkseni siitä Wingspan-huivin. Käytin neljän millin cubics-pyöröä. Lankaa meni aivan ohjeenmukaiseen huiviin 99 g.
Tää on tietysti aakkosten W. Loppu häämöttää.
Halusin käyttää jääneen langan pois samantein. Neulaisin 3 mm puikoilla (peukut 2,75 mm kun ne oli helposti esillä) Reading mitts -kämmekkäät ja lankaa meni 40 g.
Harmi, että lanka tuntuu tosiaan nöyhtääntyvän helposti. Nää olis ihan kivat vaikka hanskojen päällä pidettäviksi.
Nyt on taas puikoilla huivi. Itselle vieraan värinen, mennee lahjaksi.
Mä vaan laulelen kuoroissa, agiliidän ja talkoilen, lenkkeilen koirien kanssa, palaveeraan opettajien jne kanssa ynnä muuta sen sellaista. Normiarkea. Paitsi, että siellä töissä käyn vain 4 h per päivä ja siksi jaksan paremmin ja nukun välillä päiväunia ja ehdin myös tehdä käsitöitä. Perheenjäsenen terveys on heikko, koitan jaksaa auttaa. Viikonloppu alkamassa. Mä haluaisin vain nukkua, mutta vähän on jaksettava mm pestä pyykkiä ja tosi huono omatunto jää, jos en mene koirakerhon talkoisiin, joten varmaan menen.
Eilen kehräsin ensimmäistä kertaa, surkealla menestyksellä. (Värttinällä.) En osannut. Vaatii harjoittelua.
(Hei, ihan ”huppua”. Nyt kun sain valmiiksi tän kirjoituksen kuvineen päivineen ja painoin ”Publish Post”, tuloksena on ”Invalid request”. Meinaaks tää ollenkaan tallentua ja julkaistua?)
Oranssin Puuhat 