Laiskottaa

Semmoinen ihme on tapahtunut, ettei mua huvita neuloa sukkia! Teen sitä silti, koska tilattuja sukkia on kahdet vielä tekemättä. Joogaopettajalle vielä toiset valkoiset ja Nostalgia-perheeseen yhdet 42 numeroiset puuttuu. Muuten mulla on halu tehdä vain yhdet apinasukat lisää, ja sitten mieli karkaileekin jo lapasten ja myssyjen pariin.

Yhdet tilaussukat siis on taas valmiit. 45 kokoa.

Novita Seitsemän veljestä Nostalgia, menekki 137 g. Kärjestä varteen, magic loop kaksi kerrallaan, perussukkaa 52 silmukalla. Puikko 3 mm, varren sileästä lähtien 3,5 mm. Tylsät, mutta toiminevat tilaukseen.

Haluaisin, että remontti olisi jo valmis. Tiistaina Kuopus aloitti muuttamaan vastamaalattuun huoneeseensa, mutta pikkuhuone ei ole vieläkään tyhjä maalausta varten. Tahtoisin jo levietellä käsityötarvikkeeni paremmin saataville, nyt ne ovat vaatehuoneen nurkassa sotkuisesti.

Lankalaatikoitani järjestelin eilen. Olenhan ollut maltillinen lankaostoksissani parisen vuotta. Nyt on tilanne se, että jos ei oteta lukuun lankoja, jotka ovat aloitetuissa töissä, mulla on yksi kiva paidallinen lankaa, osittain purettuja dropsin alpakoita noin tunikan verran, muutama huivilanka, kivaa sukkalankaa puolisen kiloa tai vähän yli. Loput langat on kummallisia, jämiä, yksittäiskeriä, miksi-olen-tuon-joskus-ostanut-lankoja. Mitä mä niistä teen? Ehkä sekalankakirjavahartiahuivin tai torkkupeiton? Lukuisia (rumansävyisiäkin) jämäraitasukkia ja -lapasia?

Olin jo asennoitunut ostamaan vähän kivoja, uusia lankoja. Odotin kärsimättömästi Neulojien yötä, kymmenien lankakauppiaiden kaupanpäällisiä, arpajaisia, alennuksia. Sitten menin jotenkin sekaisin viikonpäivissä tai jotain, ja missasin koko eventin. Ohi meni! Olin koko eilisen tosi pahalla tuulella tuon takia. Nyt odottelen sitten the Käsityömessuja eli näitä Tampereen messuja. Noin kuukauden päästä… Mutta ei siellä ole sellaisia tarjouksia sitten.

Koitan mä vieläkin vajuuttaa tuota varastoa. Ehkä sieltä jonkin pipon tai lapaset saisi aikaan. Ehkä. Ehkä.

Koira joutuu huomenna eläinlääkäriin. Kissa, aksolotli ja viljakäärme voivat hyvin. Loppukuvaksi Yusuf-käärme, joka muutti toistaiseksi takaisin tänne, kun Esikoisen kämpässä on ahdasta.

Yusuf

Advertisement

Buzzausta

Ihan viime tinkaan jää taas tämä kommentointi ja raportointi, mutta tuotteita olen käyttänyt.

Buzzadori on semmoinen, joka saa käyttää kokeeksi tuotteita jonkin kampanjan mukaan ja jakaa myös näytteitä ystäville tai tuttaville.

Pääsin mukaan Vanish-kampanjaan testailemaan tahranpoistoaineita. Annoin käyttöön myös tyttärelle ja hänen ystävilleen. Yksi kommentti oli, että testipakkauksissa oli huonot tekstit eikä riittävästi informaatiota. Tahrojen poistuminenkin oli vähän siinä ja siinä. Juuri muita kommentteja en saanut.

Itse en ole juurikaan ennen tahranpoistoaineita käyttänyt sappisaippuaa lukuunottamatta. Muistaakseni kerran olen yhden paketin käyttänyt. Ei vain ole tullut mieleen. Nyt otin tavaksi lisätä pesukoneeseen tahranpoistajaa tavallisen pesuaineen lisäksi. Tykkäsinkö? No, tosiasiassa en huomannut kovin ihmeellistä eroa entiseen, pesuainekin kun on aika hyvä. Yhdessä paidassa oli pitkäaikainen rasvatahra (ruuasta) ja sen kuvittelisin hävinneen nyt Vanishia käyttäessäni. Lisäksi oli yksi todella järkyttävä pestävä: valkoinen pyyhe, joka oli typerästi ollut viikon koiralla uimapyyhkeenä ja siis rapainen ja kamala. Puhdasta tuli.

Enpä siis ainakaan moiti Vanishia. En kyllä mene vannomaan, että ostaisin sitä jatkossakaan. Olen vähän semmoinen huithapeli kotitöissä, riittää kun on sinne päin. Ei voi olla aineiden vika. Eikä sekään, että juuri tämän ”luota pinkkiin” mainokset ärsyttävät. Ihan ok. Tykkään kyllä olla buzzadori, kun tulee kokeiltua sellaistakin, joka muuten jäisi kaupan hyllyyn.

Tähdet kertovat

… mutta minä en niitä osaa lukea. Kuitenkin elämä myllerryksessä juuri nyt. Hirvittää. Perästä kuuluu. Sori nyt tällainen epämääräisyys. Pakottava tarve puhua asiasta, josta ei voi vielä julkisesti kertoa.

Sain tunnustuksen

Ensinnäkin: Kiitos jokaiselle kommentoihalle: Kaisa, Arvi, marili, isognu ja Hepsi. Mukava huomata, että uusikin blogi on löydetty.

Iso Gnu muisti minua tällaisella plakaatilla. Kiitos!

Seuraavien ohjeiden mukaan pitäisi toimia:

• Kiitä tunnustuksen antajaa.

• Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

On niin vaikea valita, enkä todellakaan käy tarkistamassa onko tämä jossain jo ollut, kerronpa vain kenen blogit mun mielestä on tän arvoiset, missä blogissa on mun mielestä substanssia, ”munaa” kuten meilläpäin sanottaisiin.

Harmaata arkea

Sielun kääntöpiiri

eriparivillasukka

Outin Oikein Nurin

Neulova Narttu

Neuleaddiktio

Outo lintu linnassa

Koirankarvan kerääjä    

• Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.

• Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

1. Olen konttorirotta. Päätin vuonna 2004 yrittää pois myyntitöistä ja opiskelin iltaisin sihteerin ammattitutkinnon. Tykkään nykyisestä työnantajasta. Työkaverit ja pomo on hyvät. Huono puoli tässä tietenkin on pieni palkka, mutta työ on monipuolista ja melko vapaata.

2. Olin aikoinaan kotiäitinä melkein yhdeksän vuotta. En ole mikään kodin hengetär, mutta omien lasten kanssa ajan viettäminen oli sen arvoista.

3. Lapsia mulla on kolme. Esikoinen 19 v, Keskilapsi 17 v ja Kuopus 12 v. Taiteellisia ja monin tavoin lahjakkaita kaikki. Olen ylpeä heistä!

4. Pidin itseäni terrierityyppinä kuusi vuotta. Niin kauan mulla on ollut parsonrussellinterrieri. Viime toukokuussa rakastuin koiranpentuun, ja nyt meillä on myös australianpaimenkoira. Muuttuuko ihminenkin? Tietysti. Vappu on silti mun elämäni koira, rakastan sitä vaikka se on sellainen jästipää, enkä ole sitä osannut riittävän hyvin kouluttaa esim olemaan haukkumatta. Sitten on tuo nuori mies Willem, hellyyttävä tapaus ja hyviä tapoja opetellaan. Vappu harrastaa mun kanssa agilityä ja Willemin kanssa mennään pentukouluun parin viikon päästä.

5. Laulan kahdessa kuorossa ja pian alkaa myös lauluyhtyetyyppinen ”pikkukuoro” toisen kuoron alaisuudessa. Nautin laulamisesta valtavasti, mutta soololauluun minusta ei ole. Äänialani on kasvanut viime vuosina, ja pystyn laulamaan sekä sopraanoa että alttoa!

6. Neulon päivittäin. Käsityöt opin koulussa käsityötunneilla ja nyt aikuisena netin ja lehtien kautta. Äitini ei osaa neuloa ollenkaan, ja siksi näin. Vielä muutamia vuosia sitten nitkutin perussukkaa seitsemästä veljeksestä silloin tällöin, mutta 2006-2007 vuodenvaihteen tienoilla repesin jo liitoksistani, innostuin ja laajensin neuleosaamistani ohutlankaisiin sukkiin, pitsihuiveihin jne. Siitä asti tää on ollut menoa ja meininkiä. Lankavarastokin on kasvanut valtavasti. Voin silti tehdä tarpeeseen seiskaveikkasukatkin…

7. Olen innostumaisillani uuteen harrastukseen. Ehkä. Tahtoisin osata kehrätä itse lankaa. Tästä kuulette varmaan lähiaikoina lisää.

8. Tapasin Puolisoni 25 vuotta, 1 kuukautta ja 6 päivää sitten. J Naimisiin menimme vuonna 2000.

Muutto

Tämä on nyt uusi blogini, vanha kun ei toimi. Voi, Vuodatus, tykkäsin sinusta niin, ja nyt joudun opettelemaan kaiken alusta, En edes tiedä miten saan otsikon mieleisekseni, kaikki on vierasta ja outoa. Vanhat jutut löytyvät täältä: Inside Out. Kuten melkein kaikilla onkin tiedossa, minunkin blogistani katosivat kaikki kuvat 2009 vuoden syksystä saakka. Jos vanha blogi herää sen verran henkiin, että ottaa valokuvia vastaan, käyn osan kuvista palauttamassa. Jos viitsin.

Tervetuloa siis uudet ja vanhat lukijat. Aion jatkaa samalla linjalla kuin ennenkin. Kerron käsitöistäni muistiinpanomaisesti ja jutustan silloin tällöin masennuksestani, perheen touhuista tai muusta mikä mieleen juolahtaa.

Olen nimimerkki Oranssi, 40+-ikäinen tamperelainen käsityöhössöttäjä. Neulon päivittäin. Käyn toimistotöissä. Lapsia on kolme ja sama mies mulla on ollut jo 25 vuotta. Koiriakin on kaksi.