Uusi vuosi, uudet kujeet

Normaali

Neuleista joskus toiste. Elämässä tapahtuu isoja.

Otan avioeron. Olen tätä miettinyt aika kauan, nyt olen niin voimakkaasti jaloillani, kun masennus on jos ei kokonaan parantunut, hyvin hallinnassa, että voin tehdä tällaisen irtioton. Jahkasin loppuvuodesta. Ennen joulua tein päätöksen, ja olen ollut todella helpottunut. Epävarmuus oli kuluttavaa. Vuodenvaihteessa kerroin miehelle. Taisi olla vähän shokki, mutta sovussa ollaan.

Asun tässä yhdessä vielä kaksi tai kolme viikkoa. Olen löytänyt vuokrakolmion Tamperelaisesta lähiöstä, oikein kivan. Asuntoon tehdään pintaremontti, sitten pääsemme muuttamaan, Kuopus ja minä ja eläimet.

Maanantaina allekirjoitan vuokrasopimuksen. Varaus on jo vahvistettu, joten olen uskaltautunut tekemään kaikenlaista: muuttoilmoituksen, sähkösopimuksen, kotivakuutuksen. Huonekalukaupoissa on kierrelty Kuopuksen kanssa, mutta ostot riippuu rahatilanteesta. Saan hätäapua sukulaiselta. Sitten on rahaa, kun nykyinen kämppä on myyty, mutta sitä ei vielä ole edes annettu välitettäväksi. Miehellä ei ole vielä kämppääkään katsottuna. Jaa, netti pitäisikin vielä tilata. Ostin jopa kodinkoneita, kun vastaan tuli Tori.fissä. Yksityiseltä, käytetyt: pesukone, kuivausrumpu ja tiskikone. Sovin että haen kun muuttopäivä saapuu. Uskottekos hintaa: yhteensä 130 €!

Tiedättekö, uusi on myös mahdollisuus kasvaa. Kuopus ottaa asian positiivisesti, sisustaa mielessään ja miettii ääneen käytännön asioita oikein järkevästi.

Henkisesti varmistan selviytymistäni osallistumalla paljon kehuttuun Fisherin eroseminaariin, joka kätevästi juuri viikon päästä alkaa Työväenopistolla.

En ole koskaan ollut talouden vanhin aikuinen. Muutin äidin luota suoraan miehen luo. On jo aikakin elää vastuullisimpana. Toisaalta, olen asunut viikot usein yksin, kun mies oli reissutöissä ja kantanut päävastuun lasten kasvatuksesta ennenkin. Käytännön asioissa on kyllä oppimista. En ole esim. koskaan tyhjentänyt lavuaarin hajulukkoa, ja muita samankaltaisia pikkuasioita joudun opettelemaan.

Yksi kiva muu asia vielä: olen saanut uuden naisystävän. Sain Ravelryn kautta yhteydenoton, tavattiin teekupposen merkeissä kahvilassa ja juteltiin heti kuin vanhat tutut muistaakseni 2,5 tuntia! Ystävyys on arvokasta, ei ole ollenkaan pahaksi tämä.

Monella menee ystävät sulle-mulle-jakoon erossa. Mulla ei tätä vaaraa oikein ole, kun meillä on eri kaverit. Perhetuttuina kylässä on käynyt mun sukulaisia (jää ”mulle”), muut ystävät on mun omien harrastusten kautta. Miehellä on omien harrastustensa kaverit, joita en tunne.

Ai niin, Mishalla oli kiima näppärästi juuri jouluna. Oli ihan pistoksissa, raukka. Mourusi häiritsevästi viikon verran, yöllä varsinkin oli rasittavaa. Päätin leikkauttaa heti, kun arki koittaa. Leikkautinkin. Hyvin meni, haava on hienosti parantunut. En tahtonut tötteröä pienelle, pidettiin muutamia (4?, 5?) vuorokasia polvisukasta tehtyä sukkapaitaa. Koirakin oli pari päivää hoidossa, ettei riekkuisi ja raatelisi tikkejä.

Mishan sukkapaita

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s