Ei ole teini vieläkään tyhjentänyt huonetta kokonaan. En pääse maalamaan ja muuttamaan.
Minä neulon, neulon, neulon. Tekee mieli lapastella. Siksi tahdoin rykäistä tilaussukat valmiiksi. Yhdet sain tehdyksi, yhdet olisi vielä.
Yhden palmikon sukat. Muutettu sopimaan paksummalle langalle. 52 s varressa, 54 lavasssa. Kolmen ja puolen pyörö, kaksi kerrallaan looppaamalla. Gjestalin Jannea meni 139 g. Nämä sukat ovat SSH13-lokakuun toiset sukat ja menevät myös Sukkasatoon. Tilaussukat, uusi omistaja joogaopettajani.
Lankalaatikoita järjestäessä löysin (oletettavasti) seiskaveikkaa mustana, jämälankasukkiin, jotka olivat kesken, koska edellinen jämä loppui. Eipä kauaa nokka tuhissut, kun tikuttelin nämä perussukat loppuun.
Nämä on niitä surullisia KYH-sukkia. Siis surullisia, kun en ehtinytjaksanutviitsinyt tehdä kesällä valmiiksi, vaan kaappi on vieläkin väärällään pieniä aloituksia. (10 sellaista aloitusta on vieläkin, yhden niistä aion purkaa. Sitten on yksi keskeneräinen sukka Kyhiä edeltävältä ajalta.) Nämä raitasukat ovat Novitan Seitsemän veljestä (musta) ja Novitan Jussi (vaaleanpunainen, loppui toisessa kärjessä kesken), yhteismenekki 102 g. Puikot oli 3 mm, koko noin 39.
Kävin lankakaupassa. Ei ollut sitä mitä menin hakemaan. Kummasti silti ostin Lankaideasta 100 g Karismaa (niistä pian, valmistuu tänään) ja 500 g asustelankoja Kerästä. Tuosta puolen kilon satsista pitäisi joulutonttujen kanssa valmistaa ainakin kolme pipoa ja kolme paria lapasia.
Siis olisi vielä yhdet tilaussukat tekemättä. Pah. Ei huvita. Toisaalta jos oikein pinnistäisi, voisi saada ne tehdyiksi vielä lokakuussa, kun on Sukkasato. Sitten voisi rallatellen tehdä muuta. Karisma oli tosiaan jo pakko ottaa välipalaneuleeksi, helpotti ihmeesti kun sai tehdä mitä tahtoo ja miten tahtoo. En kyllä vähään aikaan neulo tilauksesta.
Willem-koiralla oli kennelyskä. Toipilas on vielä, raukkaparka, mutta ei enää yski. Kennelyskähän on koirien flunssatauti. Willemillä oli niin kova yskä, että luulin sillä olevan jotain jumissa kurkussa, oksenteli pari vuorokautta limaa runsaasti. Annoin jopa röntgenkuvata, kun en ollut varma, onko kurkussa jotain. Rahalla sai mielenrauhaa. Kennelyskä ei ole vaarallinen, mutta jälkitaudit voivat olla. Onneksi ei tullut mitään. Pari viikkoa pitää pysyä poissa agilitystä ja muualta muiden koirien luota. Eipä tuolla reppanalla ollut voimiakaan muutamaan päivään. Varovaisesti nostamme lenkkimäärät pikkuhiljaa normaaleiksi. Ihan pahimmat päivät käytiin vain pikkupissikävelyillä.
Mua huvittaa nyt painua neulomaan ennen kuin on pakko tehdä lasagne. En isommin välitä ruuanlaitosta, mutta ruokaa rakastan.
Tilausten tekeminen on joskus tosi tervasaa. Etenkin, jos tarvii tehä monta samanlaista juttua, niin kun usein käy, kun tekee yhelle, niin joku toinen näkee sen ja haluaa samanlaisen. Kun on ”pakkoneulontaa” niin ei voi tehä mitään yks kaks -inspiraatiojuttuja.