Tupsahti sukat

Jännintä viime aikoina on ollut vaihtaa työtä.

Ensinnäkin entisen paikan pomo oli mahdottoman söötti, kun muisti minua viimeisenä työpäivänä. Kahville oli varattu suklaakääretorttu. Huoltomies lopettaa maanantaina, joten molemmille oli kukkakimppu. Minä sain kiitoskortin ja lahjakassin, jossa oli lankaa, saatesanoin: ”En ymmärrä näistä yhtään mitään, niin ostin varmuuden vuoksi monta samanlaista, että varmasti saat tehdyksi näistä jotain, jos näistä nyt saa…” Seitsemän veljestä Polkkaa imelissä väreissä, 3 kerää. (436 g) Kai näistä sukkia.. tai jos ostais jotain yksiväristä, ruskeaa vaikka tai tummaa harmaata ja tekis isoäidinneliöitä yhdessä….? Onko ideoita? Tytöt kyllä sanoi, että kelpaa sukkina, mutta sitten pitäisi tehdä monta paria samaa väriä. Ihana ele pomolta kyllä. (Kysytte kuitenkin: Nainen, noin 30 v.)

Uudet työt alkoi siis torstaina. Olen aivan liekeissä, ihaninta pitkään aikaan. Tittelinkin saan keksiä itse, edellinen oli vuoden sisällä ”edennyt” projektipäälliköksi. Hih. Vitsailtiin kuorolaisten kanssa kaljapäissämme perjantai-iltana, että tulevan lauluprojektin nimestä napataan mulle titteliksi ”arkijumalatar”, vaatimattomasti.

Sain uuteen työsopimukseen mahtiehdot. Saan jopa pitää kesälomaa tänä vuonna. Henki on mahtava, saan kasvaa ja kehittyä. Vaikka olen tehnyt vastaavia tehtäviä ennenkin, tuntuu, että nyt voin siirtyä auttavista tehtävistä suorittaviin. Olen osa tiimiä, täysivaltaisesti. Toki eroa on omistajiin, mutta töitä tehdään tosissaan, mutta ei ryppyotsaisesti. Harrastuksia on luvattu tukea rahallisesti, saas nähdä miten. (Ajattelin esittää Smartumin kulttuuri- ja liikuntaseteleitä.) Muutakin kivaa on, saan mm. mennä hierontaan firman piikkiin. Mahtista!

Vapaa-ajalla olen vältellyt pitsihuivia, kun siinä oli virhe. Tosin eilen otin itseäni niskasta ja ryhdyin jatkamaan, sain sumplittua itseni oikeille silmukoille ja Haruni on reunapitsissä menossa. Viikolla kilkuttelin aivottomasti sukkaa, SSH-haasteeseen suomalaisen värjärin, Ilun sukkalangasta.

Lankaa meni 76 g. Koko on 39-40, vähän itselleni pieni, siksi kuvissa naftin näköiset sukat. Kantapää saman tapainen kuin edellisissäkin sukissa. Taaskaan ei kantalappua, tosin nyt neuloin varresta varpaisiin.

Puikot oli 2,25 mm sukkapuikot. Mun lempparit.

Malli on Show-off stranded socks, joka on ollut mulla Ravelryn jonossa todella kauan. Sopii mainiosti sekalaisesti raidoittuvaan lankaan. Tykkäsin pinnasta, ja oli helppoa ja nopeaa neulottavaa, voin suositella.

Sain sukat valmiiksi junassa. Olin kulttuurimatkalla pääkaupungissa. Naiskuoromme keräsi porukan, puoli kuoroa, ja käytiin yhdessä kuuntelemassa kuoronjohtajamme Tellu Turkan säveltämä kuoroteos Suden aika. Sen lauloi loistava kuoro Philomela, jonka ohjelmistoon tämä teos on kuulunut jo 15 vuotta, mutta se oli yhä tenhovoimainen ja tuore. Aivan ihana kokemus, kun kuoro liikkui tilassa ja lauloi välillä kuulijoiden seassa. Moni itki. Tunnelma oli tiivis. Aivan uskomaton fiilis. Suosittelen, jos joskus pääset kuulemaan tämän, se kannattaa, vaikka ei erityisesti olisi kuorolaulun ystävä.

Advertisement